·
eurokriisin epäonnistunut talouspolitiikka
·
tiukka talous- ja menokuri myrkkyä taantumassa
·
talouskasvua tukeva talouspolitiikka
vaihtoehtona
Suomi seuraa kiltisti muiden eurooppalaisten hiirten
tavoin pillipiiparia. Perillä odottaa kuitenkin ihan muuta kuin meheviä
juustonpaloja. Sadusta poiketen pillipiipareita on kolme (Euroopan komissio,
EKP ja IMF eli ns. troikka), joista tosin yksi on jo kääntänyt suuntaa takaisin
juustopalalle (IMF).
Edellä mainitut pillipiiparit ovat finanssikriisin
hoidossa vannoneet tiukan talous- (engl. austerity) ja menokurin nimeen.
Tarkoituksena on kaventaa julkisen talouden alijäämää, kääntää valtion velka
laskuun (ainakin suhteessa bkt:een) ja taianomaisesti odottaa luottamuskeijun
käynnistävän talouden jälleen kasvuun. Viimeiset vuodet ovat jälleen
osoittaneet tämän talouspolitiikan tulokset laihoiksi ja pahimmillaan päinvastaisiksi
kuin alkuperäinen tarkoitus oli. Ekonomisteille ja talousoppineille tämä ei ole
yllätys. Avoimien talouksien historia sisältää vahvaa todistusaineistoa tiukan
talous- ja menokurin politiikan vaikutuksista taantumassa ja nousuvaiheen
alussa. Seurauksena ei ole pelkästään taantumasta palautumisen hidastuminen tai
jopa uusi lama vaan konkreettisia inhimillisiä tragedioita: massatyöttömyyttä,
nuorisotyöttömyyttä, menetettyjä sukupolvia, itsemurhia, alkoholismia ym.
Kuva 1
Talouskasvuennusteiden virheiden suhde valtiontalouden tasapainotuksen
ennusteisiin (ts. valtiontalouden alijäämän pienentämiseen). Kaaviosta käy ilmi
tiukan talouskurin todellinen, odotettua negatiivisempi vaikutus. Lähde IMF:Growth Forecast Errors and Fiscal Multipliers 1/2013.
Talousteorian varoituksista ja laajasta todistusaineistosta
huolimatta Suomen hallitus on toistaiseksi kuuliaisena hiirenä muiden joukossa valinnut
tiukan talouskurin tien. Suomella ei 90-luvun laman hoidossa juuri muuta tietä
ollutkaan valittavana. Lainanottoon liittyvät ongelmat rajasivat tuolloin talouskasvua
vauhdittavia toimia pois, mitkä yleensä pitää rahoittaa velkarahalla. Nykyisen
finanssikriisin aiheuttaman suhdannehäiriön korjaamisessa on hallituksella kuitenkin
varaa valita toisin. Tiukan talous- ja menokurin sijaan Suomella on avoimen
markkinataloushistoriansa aikana ensimmäistä kertaa mahdollista vastata taantumaan
talouskasvua suosivalla talouspolitiikalla. Tämä sisältäisi niin työtä kuin
investointeja tukevien menojen lisäämistä (keynesiläistä elvyttämistä) kuin
verotuloja hetkellisesti vähentävien talouskasvua edistävien veronalennusten
tekemistä. Edeltävät toimet lisäisivät hetkellisesti nykytilanteessa poliittisesti
myrkyllistä valtion velanottoa, mutta talouskasvun ja työpaikkojen syntymisen
kautta vähentäisivät velanottoa menojen vähetessä (tai niiden kasvun
hidastuessa) ja verotulojen kasvaessa. Kasvavan kokonaistuotannon eli
talouskasvun kautta velkasuhde pienenisi (valtion velka jaettuna BKT:lla).
Nykyiselle hallitukselle edeltävän kaltainen
talouspolitiikka tuntuu mahdottomalta. Tuskin puhdas porvarihallituskaan
toteuttaisi täysin edellä mainittua vaihtoehtoa. Kokoomuksella on pakkomielle
harjoittaa tiukkaa menokuria taantumassakin, vaikka sen aika on vasta vahvassa
noususuhdanteessa, mikä nykypolitiikan valossa näyttää kaukaiselta tavoitteelta.
Edeltävistä kahdesta lähestymistavasta varoittavina
esimerkkeinä ovat mm. Irlanti, Espanja, Iso-Britannia, Latvia ja Kreikka.
Mielenkiintoisia seurattavia positiivisessa mielessä ovat Ruotsi, USA ja
yllätyksenä varsinkin Japani. Näistä lisää tulevissa blogimerkinnöissäni.
Edellä kuvattu
väärän ja oikean talouspolitiikan välinen ero kiteyttää tämän blogin
tarkoituksen. Haluan puolueiden värittämästä talouspolitiikasta paljastaa
harhakuvat ja väärät käsitykset. Vastapainona tuon esille niin käytännössä kuin
teoriassa oikeiksi todettuja vaihtoehtoja, mikäli sellaisia on. Valtion ja maailmantaloudesta
on usein kiva puhua kuin oman kodin taloudenpidosta: ei saa kuluttaa enempää
kuin tienaa, velat on maksettava, jne. Vaikka näillä vertauksilla on sijansa
kansantalouksista puhuttaessa, ovat ne usein harhaanjohtavia. Valtiontalous ei
käytännössä toimi kuin yksityisen kodin talous.
Tulevissa
blogimerkinnöissäni pureudun edellä kirjoitettuihin aiheisiin tarkemmin. Ehkäpä
joku itseni lisäksi innostuu lukemaan kirjoituksiani ja jopa kommentoimaan
niitä, jotta keskustelua ja nykytilan haastamista syntyy. Tavoitteena ei ole
enempää eikä vähempää kuin kestävä talous, joka luo pohjan ihmisten hyvinvoinnille,
itsensä toteuttamiselle ja onnelliselle elämälle.
