·
Suomen
väärä talouspolitiikka
·
Suomi
nettovelaton
·
Irtiotto
Saksan rangaistuspolitiikasta
Suomi on yhä kuuliainen jäsen Saksan johtamassa rangaistusryhmässä,
joka ajaa euroalueen taloutta yhä ahtaammalle. Samalla koko EU:n poliittinen
eheys ja perusta ovat uhattuna, mistä Italian poliittinen epävakaus on vain
jäävuoren huippu. Ongelmamaiden taloudet painavat euron arvoa Saksan viennille
edulliseksi, mistä rangaistuspolitiikan johtomaan koko kriisin ajan jatkunut
massiivinen vaihtotaseen ylijäämä saa osaksi kiittää. Samalla saksalaisten
yksityisen sektorin pääomavirta on kääntynyt kotimaisiin kohteisiin. Vaikka
eurokriisin syyt ovat euron valuvioissa, on kriisissä kyse hyvin perinteisestä
lamaantuneen kysynnän ja sitä kautta vajaakäyttöisen kapasiteetin ongelmasta.
Velan ja talouden vahvuuden suhteen Suomi on yhä kehittyvien
talouksien ehdotonta kärkipäätä, mutta nykyinen valtion talouspolitiikka on
heikentänyt tätä asemaa viimeiset kolme vuotta. Meidän on aika unohtaa sokea
Saksan myötäily ja ottaa rohkeita askeleita korjataksemme kotimaista kysyntää
sekä luomalla edellytyksiä talouden kasvulle.
Finanssikriisin tyyppisen massiivisen taantuman iskiessä
Suomen kaltaisen kehittyneen talouden, jonka kansantaloudellinen rakenteellinen
kestävyys ja kilpailukyky ovat suhteessa muihin maihin kärkipäätä, ei pidä murehtia
lyhyen ja keskipitkän aikavälin julkisen talouden alijäämästä. Velkasuhde
kasvaa yllättävän nopeasti lyhyellä aikavälillä, kun bruttokansantuote ja
valtion verotulot kokevat hetkittäisen romahduksen. Nyt tuota romahdusta on
pitkitetty väärällä talouspolitiikalla koko euroalueella mukaan lukien Suomessa.
Verojen korotukset, alimpien tuloluokkien tukien karsiminen
ja kuntien valtionosuuksien leikkaukset tukahduttavat kotimaisen kysynnän.
Samalla niin kotitaloudet kuin aloittavat ja pienyrittäjät painivat
rahoitusongelmissa, mikä vaikeuttaa uusien innovaatioiden ja menestystuotteiden
syntyä. Seurauksena työttömyys ja sen välilliset kustannukset kasvavat. Näillä
Suomessakin käytetyillä ”talousopeilla” on pyritty pienentämään lyhyen
aikavälin julkisen talouden alijäämää. Seurauksena alijäämät pienenevät
odotettua hitaammin ja velkasuhde kasvaa odotettua nopeammin. Tulevaa
talouskasvua sen sijaan syö kasvava rakenteellinen työttömyys.
Lähde: IMF World Economic Outlook Database, huhtikuu 2013
Oheisista kuvista on nähtävissä, kuinka Suomi on julkisen
velan suhteen erityisasemassa euroalueella. Olemme harvoja maita koko maailmassa
kehittyneistä talouksista, jotka ovat nettovelattomia. Julkisen velan
korkomenot ovat 90-luvun lamaa edeltävällä tasolla, jolloin velkamäärä oli
viidesosa nykyisestä. Suomen ulkomainen
nettovarallisuusasema on vahva. Toisin
sanoen Suomen yksityisen ja julkisen sektorin saatavat ulkomailta ovat
suuremmat kuin taloudelliset vastuut (kansantalouden velat) ulkomaille.
Lähde: Eurostat
Suomen vaihtotase on lievästi negatiivinen ja pääomavirrat
suuntaavat kotimaisten investointien sijaan ulkomaille. Ulkomaiset suorat
investoinnit ovat lamaantuneita eikä yhteisöverokannan välttämätön alentaminen
korjaa tilannetta, mikäli euroalueen kysyntä sekä kotimainen ostovoima ja sitä
kautta kysyntä on nykyisellä urallaan.
Nykyisen hallituksen tulee ottaa rohkea linja, jossa
elvytetään kotimaista kysyntää ja varsinkin kasvuyritysten rahoitusta. Lisäksi
kilpailukykyä tulee vahvistaa edelleen yritysympäristöä parantamalla. Samalla
hallituksen on irtauduttava Saksan johtamasta ”parempien” euromaiden tiukasta
talouskurista ja ongelmamailta vaaditusta rangaistuspolitiikasta. Keinot tähän
tiedetään, mutta rohkeus puuttuu. Poliittisen johdon on hyvä paistatella Saksan
suosiossa eurovirkojen toivossa, mutta kansantalouden kunnossapito on kertaluokkaa
tärkeämpää. Oikeaksi osoittautuva irtiotto voi vain parantaa Suomen asemaa
Euroopan Unionissa niin poliittisesti kuin taloudellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti