Euroalue vs. USA ja Japani ja Karjalan mänty

Ennen seuraavaa osaa Suomen talouden lääkkeistä oli pakko kirjoittaa pari sanaa viimeaikaisten uutisten valossa koskien maailman suurimpien talouksien tilaa ja ennusteista kuluvalle vuodelle (lue: kiukun purkua).

Eilinen uutinen EKP:n kasvuennusteiden laskusta (déjà vu - vai enemmänkin bon voyage) ei tullut euroalueen talouspolitiikkaa syvemmin seuranneelle yllätyksenä. EKP arvioi euroalueen talouden kutistuvan kuluvana vuonna 0,5% ja kasvavan ensi vuonna prosentin. Aiemmat arviot olivat 0,3% supistumista ja 1,2% kasvua. EKP piti ohjauskoron ennallaan 0,75%:ssa, vaikka talous on taantumassa. Verrokkialueet USA ja Japani pitävät ohjauskorkoa 0,25%:ssa ja 0%:ssa, vaikka niiden taloudet ovat kohtuullisella kasvu-uralla (euroalueeseen verrattuna jopa nousukaudella).

Ehkei euroalueella olekaan likviditeettiongelmia vaan pääomat virtaavat yrityksille ja kotitalouksille kuin vanhaan hyvään aikaan - ainakin EKP:n mielestä. Joskin pointsit Mario Draghille euroalueen pelastamisesta viime vuonna. Tosin kunnian ryösti Olli Rehn, komissio ja nykyinen inkvisitiomainen rangaistuspolitiikka.

Euroalueen talous kutistui 0,5% viime vuonna. Jenkeissä talouskasvu oli viime vuonna 2,2% ja kuluvan vuoden arvio on 1,4% vuoden vaihteen ja maaliskuun alussa voimaan tulleiden säästötoimien takia (vaikutus talouskasvuun CBO:n laskelmien perusteella vajaa prosentti). Ensi vuodeksi CBO arvioi kasvuksi 3,4%, kun nykyisten säästötoimien negatiivinen vaikutus talouskasvuun vähenee. Tämän päivän työttömyysuutiset jenkeissä yllättivät markkinat positiivisesti. Työttömyysaste helmikuussa oli 7,7%, mikä on alhaisin neljään vuoteen.

Japanissa viime vuoden talouskasvu oli 2%, kun viimeisen kvartaalin toteutunut talouskasvu osoittautuikin positiiviseksi. Tämä tarkoitti Japanin nousseen lyhyestä taantumasta. Joulukuussa aloittaneen pääministeri Shinzo Aben hallitus on valinnut oikeita ratkaisuja nostaa Japani pitkäaikaisesta hitaan kasvun aikakaudesta. Deflatoorisessa Japanissa on tarkoitus ekspansiivisella rahapolitiikalla nostaa inflaatio 2%:iin, heikentää valuutan arvoa (käytännössä jo Aben todennäköinen voitto alensi valuutan arvoa loppuvuodesta), jotta vienti alkaa vetää paremmin ja lisäksi mittavalla elvytyspaketilla käynnistää talous kasvu-uralle. Kaikki tämä jo yli 200% velkasuhteen Japanissa.

Miten markkinat reagoivat uuden hallituksen politiikkaan (käytännössä jo loppuvuodesta 2012 lähtien, kun Aben puolueen voitto näytti todennäköiseltä)? Japanin valtionlainojen korot laskivat entisestään (tätä kirjoittaessa kymmenen vuoden joukkovelkakirjojen markkinakorko on 0,66%!) ja osakekurssit ovat reilun kolmen kuukauden aikana nousseet kolmanneksen. Kuluvan vuoden talouskasvuennuste on 2,3%. Japanin jatkoa on mielenkiintoista seurata. Vaarana on talouspolitiikassa jarruttaminen liian aikaisessa tai mikäli elvytyspaketti tehdään liian varovaisesti. Aikaisemmissa 90-luvun vastaavissa toimissa juuri edellä mainitut seikat olivat ongelmana.

Kuva 1 Talousalueiden kasvu 2012 ja ennuste 2013. (Lähteet: Eurostat, CBO, JCER).

 

Työttömyys on euroalueella tällä hetkellä 11,9%, Japanissa 4,2% ja jenkeissä 7,7%. Arvatkaapa, millä edeltävistä talousalueista suunta on nouseva, kun toisilla se on laskeva. Julkinen velka on euroalueella 87% , jenkeissä 87% ja Japanissa huimat 212% bruttokansantuotteesta. Järjetöntä europolitiikkaa on perusteltu mm. sillä, ettei elvytysvaraa ole. Japani ei ole kaatumassa velkaan, vaikka velkasuhde on yli 200%. Joukkovelkakirjojen markkinakorot ovat edeltävistä kolmesta talousalueesta alhaisimmat juuri Japanissa. Oheiset kuvat näyttävät ennusteet euroalueen ja jenkkien valtionvelan kehityksestä.

 

Kuva 2 Ennuste helmikuu 2012 USA:n valtionvelan kehityksestä (Lähde: CBO).

Kuva 3 Euroalueen ja ongelmamaiden julkisen velan kehitys IMF:n mukaan 2012 lokakuu.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että veikkaan euroalueen arvioiden niin velan kuin talouskasvun suhteen osuvan päin mäntyä vielä tämän vuoden osalta ja luottamus jenkkien ennusteisiin on kertaluokkaa vahvempi. Euroinstituutiot ovat aliarvioineet säästötoimien fiskaalikertoimet kategorisesti alakanttiin. Toisin sanoen säästötoimien vaikutukset ovat osoittautuneet negatiivisemmiksi bkt:een suhteen, mitä aikaisemmin arvioitiin. Lisäksi komissio, EKP ja IMF ovat aliarvioineet euroalueen sisämarkkinoiden yhteysvaikutusta kertoimiin (spill-over-efekti).

Nykyinen euroalueen rangaistuspolitiikka hakkaa toistamiseen päätään Karjalan mäntyyn, vaikka todisteet politiikan epäonnistumisesta sen kuin kasvavat. Samalla toiset markkina-alueet vapautuvat kurimuksesta. Heidän hintansa vapaudesta oli taloudellisesti ja inhimillisellä kärsimyksellä mitattuna murto-osa siitä, mitä Eurooppa on käynyt läpi ja yhä käy.