Eurokriisin järjetön rangaistuspolitiikka huipentuu
toistaiseksi Kyproksen pelastuspaketissa. Inkvisitiomaiset tukipakettiehdot
syöksevät Kyproksen talouden syöksykierteeseen, jossa velka suhteessa
bruttokansantuotteeseen kasvaa räjähdysmäisesti. Roimat budjettialijäämät ovat
taattuja pitkäksi aikaa, kun työttömyys nousee jo nykyisestä 15%:sta Espanjan
ja Kreikan lukemiin. Samalla valtion tulopohja murenee täysin. Kun tähän
yhdistetään EU:n talletussuojan rikkominen ja siitä aiheutuva talletuspako, on
Kyproksen tie valettu verisillä raipaniskuilla.
Kyproksen pankkikriisin kokoluokka on samanlainen kuin
Islannissa 2008. Huipussaan Islannin pankkien vastuut olivat kasvaneet
kymmenkertaiseksi maan kansantalouteen verrattuna. Kyproksella vastaava luku
oli kahdeksan ja seuraavaksi pahimpana Euroopassa oli Irlanti yli neljän
kertoimella. EU:n ja euroalueen pankkivalvonnassa on syytä ottaa oppia, jotta
vastaavan kokoluokan riskit eivät pääse syntymään.
Eurokriisiä edeltävänä aikana Kypros oli kansantalouden
hoitamisessa hieman keskikastia parempi maa Euroopassa. Ennen kriisiä julkinen
velka(suhde) oli selkeästi Saksaakin pienempi ja budjetti kääntynyt ylijäämäiseksi.
Kriisiä edeltävänä aikana työttömyys oli vain neljän prosentin luokkaa.
Nyt Kreikan lainojen realisoituessa Kyproksen pankeissa maan
oma hallitus on Venäjän mafian ja Putinin pelossa laittamassa omia
kansalaisiaan maksamaan pankkijärjestelmän holtittomuudesta johtuneen laskun.
Vaarana on myös markkinoiden luottamuksen mureneminen entisestään EU:n
talletussuojan (suoja koskee talletuksia 100 000 euroon asti)
rikkomisesta: voiko sama tapahtua muissakin ongelmamaissa?
Lähtökohtaisesti tuhoisan talouspolitiikan vaatiminen
Kyprokselta tukipaketin vastineeksi on järjetöntä. Tästä olen paasannut muissa
blogimerkinnöissäni (lähteinä lukuisat tutkimukset ja arvostetut ekonomistit)
ja todistusaineistot sen epäonnistumisesta ovat kasautuneet nykykriisissä
saatikka sitten taloushistoriassa ja -teoriassa.
Kyprokselle on annettava lainoitusta, koska ilman omaa
valuuttaa heidän keinot ovat rajallisia vastata pankkikriisiin. Islannilla
tilanne oli toinen 2008, jolloin oman valuutan arvo markkinaehtoisesti
puolittui nopeasti (sivuhuomautuksena Islannin keskuspankki teki pahoja
virheitä juuri ennen kriisiä ja kriisin hoidossakin). Tätä kilpailukykyä
parantavaa rahoitusjärjestelmän mekanismia ei eurossa ole ongelmamaille. Saksan
jättimäiset vaihtotaseen ylijäämät pitävät edelleen euroa liian vahvana
ongelmamaille, jotka taas pitävät euroa liian heikkona Saksalle. Nykyisen
rangaistuspolitiikan keskinkertaiset sisäisen devalvaation tuomat
kilpailukykyparannukset ongelmamaissa kalpenevat siitä aiheutuvien muiden seurausten
rinnalla.
Islanti jätti pitkälti maksamatta ulkomaiset saatavat
pankeiltaan. Tämä sijoittajavastuu pitäisi olla lähtökohta myös Kyproksen
tapauksessa. Tukipaketin ehtona pitää olla EU:n talletussuojan koskemattomuus.
Vastapainona ulkomaisilta tilinomistajilta voitaisiin leikata puolet 100 000
euroa ylittävältä osalta ja tarvittaessa enemmänkin. Kyproslaisten talletuksien
leikkaamisessa tuonkin rajan ylittävältä osalta olisin varovainen, joskin se on
mahdollista talletussuojan puitteissa.
Nyt aiheutunut Kyproksen talletuspako on myrkkyä
kansantaloudelle. Toimiva rahoitusjärjestelmä on elinehto kuluttajien ja
yrityksien toiminnalle. EU:n on tarjottava muskelit Kyproksen päättäjille,
jotka pelkäävät venäläistä mafiaa ja Putinia. Jos Venäjän johto haluaa suojata oligarkiensa rahanpesutalletuksensa, niin
tulkoot tukipakettiin mukaan. Tällöin talletuksien leikkauksia voidaan
lieventää myös ulkomaisten talletusten osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti