Oikeat lääkkeet Suomen valtiontalouteen Osa 1: Työllisyys ja yritysympäristö

·         Yhteisöverokanta ja investoinnit

·         Pienten yritysten verotus ja työntekijöiden palkkaus

·         Täystyöllisyys ja työttömyysturvan joustot

Ei tarvitse olla enää ekonomi nähdäkseen kehittyneiden valtioiden tiukan talouskurin (austerity) epäonnistuneen täysin finanssikriisin lääkkeenä. Yhdysvalloissa, Briteissä ja euroalueella mukaan lukien Suomi on lähdetty leikkausten ja veronkorotusten tielle. Euroalueella pelätty tupla-v, eli taantuman ja pahimmillaan laman, uusiutuminen on todellisuutta. Koko finanssikriisin jälkeistä aikaa vaivanneet luottamuskeijuun tai muuhun satuolentoon perustuneet ylioptimistiset odotukset talouskasvun kehityksestä ovat yhä läsnä. Suomen on korkea aika hypätä tästä junasta pois ja vaihtaa talouskasvun veturiin. Muut seuraavat varmasti perässä - Saksakin.

Valtion talouspolitiikan tavoitteena pitää olla täystyöllisyys ja investointien sekä kotimaisen kysynnän lisääminen. Perusekonomisti voi kertoa keinot päästä tavoitteisiin, mitkä eivät ole ydinfysiikkaa. Poliittisen järjestelmän kyvyttömyys tehdä oikeita ratkaisuja on ongelma, joka saa jo naurettavia piirteitä. Käyn tässä ja ainakin seuraavassa kolmessa blogimerkinnässäni läpi lääkkeitä Suomen taloustilanteeseen. Ensimmäiseksi tarkastelen yritysympäristöä. Tulevissa käydään läpi mm. kysyntään vaikuttavia tekijöitä, menoja ja puhutaan toisiaan tukevista toimenpiteistä sekä euroalueen talouspolitiikan vaikutuksista Suomeen. Lopuksi tarkemmin kaikkien toimenpiteiden vaikutuksista kansantalouteen ja mahdollisista muutoksista nousukauden aikana.

Täystyöllisyyteen pääsy vaatii useita toimenpiteitä. Ensimmäisenä yhteisöverokantaa (yritysverotusta) pitää laskea 15-16% tietämille (en nyt suoraan peesaa EK:ta, enemmänkin Raimo Sailasta). Joka tapauksessa verrokkimaa Ruotsi pitää ohittaa kirkkaasti, koska yhteisöverokannan merkitys kansainvälisessä avotaloudessa on kasvanut. Tutkimusten (De Mooij ja Ederveen 2008) mukaan prosentin ero vertailuympäristöön yhteisöverokannassa merkitsee suhteessa 3,3% eroa ulkomailta tuleviin suoriin investointeihin. Toisin sanoen nykyisillä ratkaisuilla Ruotsi saa ulkomaisia investointeja yli 8% enemmän suhteessa Suomeen (Ruotsissa  verokanta 22% ja Suomessa 24,5%). Näin houkutellaan lisää investointeja ja yrittäjyyttä Suomeen. Työllisyysvaikutukset näin kovalla yhteisöverokannan laskulla olisi seuraavan viiden vuoden aikana todennäköisesti kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Lisäksi invest in Finland-tyyppistä investointeja houkuttelevaa maakuva- ja yritysympäristömarkkinointia pitäisi tukea useammalla kymmenellä miljoonalla eurolla enemmän vuositasolla.

Pienten yritysten tukeminen verotusta laskemalla ja työvoiman palkkausta helpottamalla ovat seuraavat toimenpiteet. Aloittavan yksinyrittäjän verotus suhteessa vastaavatuloiseen palkansaajaan on tällä hetkellä osin jopa korkeampi eikä kannusta yritysriskin ottamiseen. Listaamattomien yhtiöiden osinkojen verovapaus maksimissaan 60 000 euroon saakka, mikäli nettopääoma yrityksessä on tarpeeksi suuri, ei toimi tutkimusten mukaan toivotusti kasvuyrittäjyyttä tukevasti vaan pitäisi poistaa. Tilalle ehdotan esimerkiksi 10 000 euron osinkojen verovapautta kaikille listaamattomille yhtiöille. Lopuista osinkotuloista maksetaan pääomatuloverotuksen mukaan. Tämä vaatii osaltaan pääomaverotuksen uudistamista lähemmäksi ansiotuloverotusta: esimerkiksi porrastamalla 30% 50 000, 32% 100 000 euron pääomatuloihin asti ja 36% (uusi luokka) yli menevästä osuudesta.

Alla olevassa kuvassa vertaillaan yritysverotusta pienyrittäjän (osakeyhtiö) ja palkansaajan välillä joiden YEL:n ja työnantajamaksujen jälkeinen voitto ja bruttopalkka on noin 39 200 euroa. Pienyrittäjän nettovarallisuuden ollessa nolla, tuloverotus on suunnilleen sama nykyisellä mallilla, mutta nettovarallisuuden ollessa 50 000 euroa kyseisellä pienyrittäjällä saa pienyrittäjä 4 500 euroa osinkoja verovapaana. Tämä pienentää optimissa pienyrittäjän verotusta muutamalla prosenttiyksiköllä palkansaajaan nähden. Uudessa mallissa kyseisen pienyrittäjän verotus laskisi reilusti verrattuna palkansaajaan, mikä kannustaisi yrittäjäriskin ottamiseen ja mahdollistaisi myös nopeamman kasvun aloittavalle yrittäjälle.

 

PK-yrityksiin tehtävät pääomasijoitukset pitäisi tietyin reunaehdoin olla 50% pääomatuloista verovähennyskelpoisia. Näin parannetaan nykyistä tiukentunutta rahoitustilannetta pk-yritysten kohdalla ja osaltaan mahdollistetaan myös yrityskasvua.

Edellä mainitun verotuksen kautta helpotetaan aloittavan ja yksin yrittävän verotusta. Suuremmista kotiutettavista osingoista maksetaan suurempi efektiivinen vero, mutta kuitenkin alhaisempi kuin palkkatuloista, jolloin yrittäjäriski huomioidaan.

Pörssiyhtiöiden osinkojen verotus pitäisi muuttaa 3 000 euroon asti verovapaaksi, jolloin vapautetaan huomattava määrä kotimaista pääomaa vahvistamaan pörssiyritysten omistajuutta. Pörssiosinkojen verotus olisi muutoin vastaava kuin listaamattomien yritysten. Poikkeuksena pitkäaikaista omistajuutta voidaan suosia sallimalla esimerkiksi viiden vuoden omistajuuden jälkeen myyntivoitoista 30%:n verovapaa osuus.

Edeltävät muutokset yritysten verotukseen myös yksinkertaistavat verotusta, mihin pitää tehokkaassa verotusjärjestelmässä pyrkiä. Osinkojen jaottelu ansiotuloverotukseen, verovapaisiin ja pääomatulovero alaisiin osiin poistuisi.

Aloittavan yrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkausta pitäisi helpottaa tarjoamalla työnantajamaksuihin helpotusta. Yrittäjäkyselyjen mukaan tämä olisi suurin yksittäinen kannustin ensimmäisen työntekijän palkkauksessa. Valtio voisi maksaa ensimmäisen 100% ja toisesta henkilötyövuoden työnantajamaksuista  50%. Lisäksi viiden tai alle työntekijän yrityksissä koeajan pituutta pitäisi olla mahdollista pidentää puoleen vuoteen, millä vähennettäisiin pienissä yrityksissä erityisesti painottuvaa rekrytointiriskiä. Viiden työntekijän tai alle yrityksissä yhden ulkoisen työntekijän työnantajamaksuista valtion tulisi maksaa 25%. Edeltävien työnantajamaksualennuksien ylärajana voisi olla esimerkiksi työntekijän 30 000 euron bruttopalkat. Edeltävät muutokset lisäisivät pienten yritysten työllistämistä muutaman vuoden aikavälillä useammalla kymmenellätuhannella uudella työpaikalla. Pienten yritysten puskurimaista työllisyyden ylläpitoa taantumissa ei sovi myöskään unohtaa.

Kotitalousvähennys pitäisi palauttaa aikaisemmalle tasolle (3000 euroon asti 60%). Tämä vahvistaisi osaltaan kysyntää ja lisäisi henkilötyövuosia kansantalouteen.

Pitkään puhuttuja työttömyyteen liittyviä kannustinloukkoja pitää lopulta purkaa. Ansiosidonnaisesta päivärahasta kirjoitan seuraavassa blogimerkinnässä. Ensimmäinen teko olisi kuitenkin sallia jonkin asteinen työnteko työttömälle ilman tukien välitöntä poistamista (esim. 300 euroa kuussa). Nykyisessä tietoliikenteen ja tietojärjestelmien maassa työnteon ja työttömyyden rajapinnan tiedon kulun pitää olla mutkatonta eikä tukia saa vetää liian nopeasti pois. Nykyjärjestelmä ei yksinkertaisesti ole kannustava varsinkaan matalapalkkatyön vastaanottamiseen. Valtion pitää muistaa, että vähävaraisten ja matalapalkkatyöläisten saama kaikki ”ylimääräinen” tuki tai ansio valuu kuitenkin välittömästi talouden kiertoon kulutuksen kautta

Kuva 1 USA:n työttömyyden laskun korrelaatio yleisen osakeindeksin muutoksiin (S&P 500). Lähde: FRED.

Kansantalouden kestävyyden ja inhimillisen oikeudenmukaisuuden kannalta on pyrittävä täystyöllisyyteen (ks. oheisen kuvan vahva korrelaatio jenkeissä osakekurssien ja työttömyyden vähenemisen suhteen). Tähän avaimet löytyvät toimivasta yritys- ja sijoitusympäristöstä sekä vahvasta, mutta joustavasta yhteiskunnan tukiverkostosta kansalaisille. Täystyöllisyydellä minimoidaan työttömyydestä aiheutuvat kertautuvat sivukulut kansantalouteen ja mikä tärkeintä, inhimillinen kärsimys.