Suomessa ja maailmalla poliitikot, jopa johtavat sellaiset,
tuntuvat olevan makrotaloustieteen (kansantalouden suuret suuntaviivat) suhteen
pihalla kuin lumiukot. Mikrotaloudellisesti (kotitaloudet ja yritykset) heillä
on jonkinlaista, joskin hyvin hajanaista näppituntumaa. Katsoin lopulta Yle
Areenasta lauantain ykkösaamun, jossa Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puhui
valtiontaloudesta tulevaa budjettiriiheä silmällä pitäen (http://areena.yle.fi/tv/1827437).
Aluksi en aikonut katsoa haastattelua, koska aikaisemmin vastaavat haastattelut
ovat poliitikoilta olleet pitkälti diipadaapaa eli tyhjiä poliittisia lauseita.
Ero esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen ja Sipilän haastattelun välillä
on kuin yöllä ja päivällä. Tosin myönnettäköön, että oppositiosta on aina
helpompi huudella.
Mainittakoon avoimuuden nimessä, että en ole keskustalainen
enkä sikäli omista tai ole omistanut minkään puolueen jäsenkirjaa. Olen kyllä
äänestänyt Keskustaa aikaisemmin, mutta myös muita puolueita. Tämä ei ole
tarkoitettu Sipilän ja varsinkaan Keskustan ylistyspuheeksi.
Sipilän haastattelusta tuli vahva yrittäjätausta esille. Hänen
työelämähistoriansa kattaa vaiheet aina työntekijästä pienyrittäjäksi ja lopulta
suuren yrityksen toimitusjohtajaksi (Elektrobit). Tämä näkyi vahvana
mikrotalouden substanssina hänen kannoissaan. Makrotalouden kannalta hän
oikeaoppisesti vaati talouden sopeuttamisen aikaväliä pidemmäksi noin kymmeneen
vuoteen ja totesi leikkauksien nykytilanteessa olevan huono vaihtoehto.
Elvytyksestä hän ei varsinaisesti puhunut ja käsitykseni mukaan menosääntökään
ei nykytilassa oikein toimisi (joskin nousukaudella kyllä). Jo tuo leikkausten
sysääminen olisi iso edistysaskel nykytilaan verrattuna.
Kasvusta hän puhui paljon ja ymmärsi vahvasti pienten ja
keskisuurten yritysten rahoitusongelmat (ns. likviditeettiansan). Hänen esittämästään
3-5 miljardin euron kasvurahastosta (ts. pääomarahoitusrahasto) Sipilä puhui
tavallista poliittista jargonia huomattavasti tarkemmin (yrittäjätausta näkyi jälleen).
Hän puhui mm. uudesta rahoitusinstrumentista: vieraan pääomanehtoinen vaihtovelkakirjalaina
(sanahirviö). Tämä olisi rahaston myöntämä laina, joka muuttuu omistukseksi
yrityksessä, mikäli sitä ei makseta määräaikaan mennessä takaisin. Toisin
sanoen rahasto ei suoraan tulisi aina omistajaksi pääomasijoituksella vaan
antaisi vapauden yrittäjälle rakentaa omaa liiketoimintaansa ja vaurauttaan. Tuotoltaan ja riskiltään tämä olisi suoran pääomasijoituksen ja lainan välimaastossa.
Lisäksi Sipilä tuntuu käytännössä ymmärtävän (jälleen
kerran: yrittäjätausta ICT-alalla) tieto- ja viestintäteknologian merkityksen
julkisenhallinnon tuottavuudessa ja tehokkuudessa. Myöskään vihreätalous ei
jäänyt sanahelinäksi vaan hän antoi konkreettisia esimerkkejä, joilla
vihreätalous on yhtä aikaa oikeasti vihreää ja myös taloudellisesti järkevää.
Varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet tuntuvat Sipilällä
olevan hallussa. Hänen energiatalouteen liittyvät kannat lainsäädännössä ja
hajautetussa energiajärjestelmässä ovat asioita, joihin itse olen myös toivonut
muutoksia jo vuosia.
Mikä merkitys puheenjohtaja Sipilällä on koko puolueen
kannalta, onkin sitten toinen kysymys. Hän on minulle profiloitunut vahvimpana
talousosaajana nykyisten puolueiden puheenjohtajien kesken, mutta jääkö tämä
osaaminen Keskustassa pitkälti hänen harteilleen? Joka tapauksessa minun
korvani saivat pitkästä aikaa järkevää talouspoliittista puhetta johtavan
poliitikon suusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti