·
Suomella
varaa elvyttää
·
Veronalennuksin
ja palkankorotuksin lisää ostovoimaa
·
Kannustinloukot
ja vuokra-asuminen
Suuren taantuman (Great Recession) alkaessa 2008 jenkeissä,
Irlannissa ja Espanjassa puhkesivat asuntokuplat. Ne asettivat voimakkaita
rajoituksia kotitalouksien kulutukselle, kun suuri osa varallisuudesta katosi
äkisti. Jenkkilässä tunnetusti vastattiin nopeasti mittavalla stimuluspaketilla
(elvytyspaketilla), joka esti suuremman romahduksen myös maailmanlaajuisesti ja
vakautti tilanteen. Tosin jenkkien todellinen elvytyspaketti oli käytännössä
melkein vain kolmasosa siitä, mitä kyseisen ”stimuluspaketin” koko oli. Paketin
koko oli nykytutkimusten valossa riittämätön ja liian lyhytkestoinen.
Espanjalla ja Irlannilla ei ollut samoja mahdollisuuksia, vaan kriisin
iskemisen jälkeen troikka (IMF, EKP, komissio) on Saksan johdolla sanellut tiukkaa
talouskuria.
Suomella ei ollut asuntokuplaa eikä pankkikriisiä.
Velkatilanne oli ja on hyvässä mielessä kehittyneiden talouksien kärjessä.
Suomen vastauksessa Suureen taantumaan oli oppia otettu 90-luvun laman hoidosta,
mutta ei riittävästi. Hallitus vastasi maltillisella elvytyksellä, millä
vältettiin massatyöttömyys ja suurimmat konkurssiaallot. Tämän jälkeen onkin
harjoitettu joissain määrin tiukkaa talouskuria sopeuttamistoimien merkeissä
(veronkorotuksia ja menoleikkauksia). Taantuneessa taloudessa tällaiset toimet
ovat myrkkyä eli käytännössä jokainen ”säästetty” prosentti suhteessa bkt:een
valtiontaloudessa supistaa bkt:ta yli prosentin ja pahimmillaan kaksi
prosenttia.
Taantumassa valtiovallan ensimmäinen tehtävä on ylläpitää
työllisyyttä eli käytännössä estää työttömyyden kasvun. Työttömyyden kasvaessa
ja pysyessä taantumaa edeltävää tasoa korkeammalla syntyy rakenteellista
pitkäaikaistyöttömyyttä. Viime laman jäljiltä kansantalous maksaa yhä näitä
seurauksia. Puhutaan sitten vaikka jollain asteella rumasti
tukityöllistämisestä, niin jokainen euro siihen tarkoitukseen tuottaa taantuneessa
taloudessa 1,3-2 euroa kansantalouteen. Työttömän muuttaminen työlliseksi:
huomattava ero tilanteen muuttuessa menosta tuloksi, lisätulot kulutukseen,
yrityksille lisää myyntiä, ei tarvitse irtisanoa työntekijöitä ja parhaassa
tapauksessa voi palkata lisää, jotka taas kuluttavat lisää ja näin ollen syntyy
positiivinen kierre. Varsinkin pienet yritykset, jotka toimivat
kotimarkkinoilla ovat taantumassa työllisyyden tukijalkoja.
Suomen osalta varsinkin vientiin liittyvä euroalueen kysyntä
on erityisen tärkeää. Vetoamalla Suomeenkin negatiivisesti vaikuttavaan
euroalueen väärän talouspolitiikan spill-over-kysyntävaikutukseen on
järjetöntä, mikäli sillä perustellaan vahvoja sopeutustoimia Suomessa. Meillä
on päinvastoin mahdollisuus olla ensimmäisenä hyötymässä, kun euroalueen talouspolitiikka
kääntyy. Lisäksi voimme tehdä paljon suomalaisen palvelusektorin ja kotimaisen
kulutusvetoisen kasvun suhteen.
Nollaratkaisu palkoissa olisi palkka-alen jälkeen typerintä,
mitä kansantalouden kannalta päätettäisiin nykytilanteessa. Edeltävissä
valtiontalouden lääkkeissä ehdottamani roima yhteisöverokannan alentaminen
mahdollistaisi 1,5-2% keskimääräiset palkankorotukset vuositasolla seuraavalle
kahdelle vuodelle. Inflaatiomöröllä pelotteleminen olisi typerää: tällä
hetkellä on enemmänkin kapasiteetin ylitarjontaa kuin vajetta (niin kuin
taantuneessa taloudessa yleensäkin). Lisäksi toimet, joita myöhemmin ehdotan
suitsevat kunnolla inflaatiota.
Merkityksellisiin palkankorotuksiin yhdistettäessä selkeä
ansioverotulon alennus luokkaa staattisilta vaikutuksiltaan 1,2-1,5 mrd euroa
tuottaisi selkeän kysyntäpiristysruiskeen kansantalouteen. Ansiotuloveroale
olisi suunnattu pelkästään työssäkäyville ja korkeintaan eläkkeiden verotuksen
alapäähän. Näin myös kannustettaisiin jatkamaan työelämässä, joskin sen
vaikutus on vähäinen (enemmänkin kustannuskysymys alennuksen suhteen).
Alennukset olisivat alapääpainotteisia esimerkiksi marginaaliveroluokittain -2,
-3,5, -2,5, -1,5 ja -1% (lisätietoja kysyttäessä). Alennukset myös lisäisivät jonkin
verran työllisyyttä.
Työttömyysturvan kannustinloukkuja pitäisi poistaa mm.
ansiosidonnaisen päivärahan muuttamista enemmän Tanskan malliin. Uudessa
mallissa päivärahaa maksettaisiin maksimissaan 250 päivää nykyisen 500 päivän
sijaan, mutta olisi ensimmäiset neljä kuukautta reilusti nykyistä korkeampi
suhteessa työttömyyttä edeltävään palkkaan. Neljän kuukauden jälkeen taso
laskee porrastetusti. Kokonaisuudessaan uudistuksella olisi tarkoitus vähentää
työttömyyden vaikutusta kotitalouksille lyhyellä aikavälillä minimiin ja
helpottaa näin uuden työn etsimistä ilman välittömiä häiriöitä. Puolen vuoden
jälkeen tuen aleneminen pakottaisi (kauniisti sanottuna kannustaisi) työtöntä
sopeuttamaan talouttaan, hakeutua koulutukseen tai ottaa vastaan myös
koulutusta vastaamatonta työtä. Lisäksi valtio säästäisi nykytasolla menoissa
noin 200 miljoonaa vuodessa. Uudistusta on tietysti vaikea ellei mahdotonta viedä
läpi ay-liikkeen takia, mutta muistuttaisin, että ansiosidonnainen maksetaan
käytännössä kokonaan valtion kassan kautta (95% suoraan valtiolta ja
ay-jäsenmaksujen kautta loput, mitkä taas ovat verovähennettäviä).
Kotitalousvähennyksen palauttamisesta aikaisemmalle tasolle
puhuttiin jo edeltävässä osassa. Kääntöpuolena verotuksen yksinkertaistamisen
ja valtiontalouden tulopuolen vahvistamisen takia sekä vuokra-asumisen epäsuosimisen
(lue: omistusasumisen suosimisen) poistamiseksi pitäisi tehdä seuraavia
muutoksia: työmarkkinajärjestöjen (ay- ja yritysjärjestöt) jäsenmaksujen
verovapauden rajoittaminen 50%:iin (pitkällä aikavälillä nollaan), asuntolainojen
korkovähennyksen edelleen rajoittaminen nollaan kymmenessä vuodessa ja asunnon
myyntivoittojen verovapauden poistaminen pitemmällä aikavälillä. Viimeisen
poistaminen vaatii tarkkaa harkintaa, jotta vaikutukset asuntojen arvoon eivät
syntyisi äkillisesti (esim. 10-15 vuoden aikahaarukkaa). Vuokra-asumista varten
pitää julkisen rahoituksen sääntöjä helpottaa ja nopeuttaa rakentamista (esim.
mahdollisesti rakentamattoman kerrostalotontin verottaminen).
Lisäksi pienille yrityksille (esim. kymmenen
henkilötyövuotta tai alle) pitäisi sallia sairaslomapäiviin helpotus: työntekijän
ensimmäinen sairaslomapäivä sairaslomaa kohden työntekijän piikkiin (poikkeuksena
ehkä Viron malliin työntekijät, joilla pieniä lapsia). Tämä vähentäisi pienten
yritysten palkkausriskiä (edeltävän osan asioita).
Lisäksi inflaation suitsimiseksi, yritysten ja
kotitalouksien toimintaympäristön parantamiseksi energiaveroihin 500 miljoonan
alennus vuositasolla. Autoverotukseen 200 miljoonan alennus, jolla parannetaan
autokauppaa (kysyntää) ja tuodaan verotusta yleiseurooppalaiselle tasolle sekä
mahdollisestaan vähäkulutuksellisiin autoihin siirtyminen (yleisestikin
autoilun verottamisen huojentaminen niin energia- kuin autoveroilla). Lisäksi
alkoholiverotuksen pienentäminen (painotus miedoissa juomissa) 250 miljoonalla
vuositasolla, jolla parannetaan työvoimavaltaisten ravintoloiden toimintaa ja
vähennetään Viron tuontia. Edeltävät alennukset voidaan joutua porrastamaan,
jotta ei synny liiallisia deflaatiovaikutuksia.
Yleisen alv-verokannan nostaminen 25%:iin ja pk-yritysten
alv-alarajahuojennus 20 000 eurosta 50 000 euroon. Toiseksi
alv-kannaksi 10%, johon sidotaan nykyinen ruuan alv ja kaikki työvoimavaltaiset
palvelualat kuten ravintolat, kampaamot, kauneushoitolat, käsityöläiset yms.,
miltä osin EU-säädökset antavat periksi. Vaikka työllisyysvaikutus ei
välttämättä olisi suuri, poistaa se harmaata taloutta, lisää kysyntää ja
parantaa etenkin köyhien ja matalapalkkaisten asemaa (ruuan alv varsinkin).
Osissa yksi ja kaksi on siis kiinnitetty huomiota varsinkin
yritysten kilpailukyvyn parantamiseen ja toisaalta palkansaajien ostovoimaan.
Muutoksilla on selkeitä työllisyyttä parantavia vaikutuksia (ja osalla kuten
yleisen alv:n nostamisella marginaalisia heikentäviä vaikutuksia). Tässä osassa
läpikäydyillä muutoksilla on odotettu vaikutus työllisyyteen useampi
kymmenentuhatta henkilötyövuotta vuositasolla. Osassa kolme käyn läpi varsinkin
valtiontalouden tasapainottamiseen vaikuttavia tekijöitä ja osin myös
työllisyyttä parantavia menolisäyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti