Oikeat lääkkeet Suomen valtiontalouteen Osa 3: Julkinen elvytys

·         Inframenot

·         Työurien pidentäminen

·         Leikkaukset nousukaudella

Edeltävissä osissa käsittelin pitkälti verotuksellisia muutoksia Suomen valtiontalouteen. Tässä osassa keskityn valtion menoleikkauksiin ja lisäyksiin. Johtoajatuksena on vastaaminen talouden masentuneeseen tilaan: vienti ei vedä, investointeja ei synny, rahoitus niin yrityksillä kuin kuluttajilla on tiukassa ja kysyntää uhkaa jatkuvasti ostovoimaongelmat. Tätä taustaa vasten julkisen talouden on velkarahalla saatava talouden pyörät pyörimään ja näin ollen potkaistava talouskasvu liikkeelle. En käy kaikkia menokohteita julkisessa taloudessa läpi vaan keskityn suppeampaan käsittelyyn.

Jos jostakin julkisen puolen menolisäyksistä on taloushistoriassa laajaa kokemusta, ovat ne infrastruktuurisijoitukset nykyisen kaltaisessa taloustilanteessa. Infra sisältää paljon muutakin kuin liikenneyhteydet, mutta etenkin tiestön peruskunto rapautuu jatkuvasti ympäri Suomea. Lisäksi uusista liikenneväyläinvestoinneista on jo paljon erilaisia laskelmia (esim. Helsinki-Pietari, Helsinki-Tallinna ja yhtälailla Suomen sisäiset tie- ja raidehankkeet). Näistä pitää valita välittömien työllisyysvaikutusten ja elinkaarivaikutusten kannalta sopivammat kohteet. Myös muu infra kuten vesi-, energia- ja lämmitysjärjestelmät ovat tärkeitä sijoituskohteita (esim. energiatehokkaan korjausrakentamisen tukeminen). Suomen infra on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi jenkkien tai Etelä-Euroopan, mutta kyllä meilläkin riittää kohteita, joiden kautta vaikutukset kansantalouteen on se puolitoista euroa sijoitettua euroa kohden. Seuraavaksi neljäksi vuodeksi valtion pitää lisätä vähintään 500 miljoonaa euroa vuositasolla infraan ja 2013-14 aikana vielä ylimääräiset 500 miljoonaa.

Valtion ja eläkerahastojen pitää muodostaa suuruudeltaan 3-4 miljardin euron pääomarahasto investointeja varten. Tämän kanssa pitää olla hyvin varovainen, jotta valtio ei ala valita voittajia kansantaloudessa tai ylläpidä mätiä rakenteita. Sijoituksilla ja investoinneilla pitää olla selkeä elinkaarituottolaskelma. Huomio pitää olla erityisesti pitkäaikaisilla investoinneilla, joilla voi muutoin olla vaikeuksia saada markkinaehtoista rahoitusta. Tällaisia kohteita olisi mm. infrasijoitukset, kaivostoiminta, vihreä talous ja yritykset, jotka tarvitsevat suuria pääomia ottaakseen seuraavan askeleen kansainvälisillä markkinoilla (esim. energiainnovaatioissa tämä rahoitus on tällä hetkellä heikkoa). Sitran, Tekesin ja Finnveran pitää jatkossa rahoittaa paremmin liikekonsepti-innovaatioita. Toisin sanoen Suomessa vaaditaan liikaa insinöörimäistä tuotekehitystä vastineeksi rahoituksesta sen sijaan, että hyödynnetään olemassa olevaa teknologiaa myynti- ja markkinointi-innovaatioissa.

Suoria yritystukia sinänsä pitää karsia kovalla kädellä. Tätä ei suoraan voida vielä tehdä nykytilanteessa, mutta tavoitteina olisi takapainotteisesti viiden vuoden kuluttua saavuttaa 0,7-1,0 miljardia alempi taso. Voittajien valinta ei saa kuulua julkisen vallan tehtäviin nykyaikaisessa markkinataloudessa. Pahimmillaan tämä johtaa epäterveiden rakenteiden ylläpitoon ja vahvistaa syklisiä taantumia (kansantaloudellisesti myötäsyklistä).

Opintotukea pitää muuttaa lainapohjaisemmaksi. Suoran tukirahan määrää pitää laskea nykyisestä reilusta 900 miljoonasta eurosta vähintään 300 miljoonalla eurolla. Tämä korvataan opintolainalla, jota pitää korottaa kokonaisuudessaan yli tuon vähennettävän määrän. Opintolainan takaisinmaksuun tarjotaan vastapainoksi helpotuksia. Takaisinmaksu aloitetaan vasta opiskelijan päädyttyä työelämään ja saavutettua tietyn tulotason. Myös opiskelijoiden työssäkäyntirajoja opiskeluiden aikana pitää nostaa eikä pelätä opiskeluajan pitkittymistä. Säästöt opintotuesta kohdennetaan perus-, ammatilliseen ja korkeakouluopetukseen mm. palkkaamalla opetushenkilökuntaa vähintään 3000 henkilötyövuodella lisää. Lisäksi valtion on yhä tarjottava lisärahoitusta yliopistojen pääomittamiseen sillä ehdolla, että jokaista valtion euroa kohden yliopiston on kerättävä 25-40 senttiä ulkoa tulevaa rahoitusta. Julkisella puolella pitää myös opetussektorilla hakea tehostusta byrokratiaa vähentämällä ja tietojärjestelmiä parantamalla.

Terveydenhuollossa ja sosiaalitoiminnassa valtion menoja pitää vähentää viiden vuoden tähtäimellä perustasosta vähintään 600 miljoonaa euroa ammattimaistamalla taloushallintoa sekä hankinta- ja ostotoimintaa. Lisäksi tietojärjestelmien yhdistämistä kaikessa terveys- ja sosiaalitoiminnassa pitää edelleen jatkaa. Kunnallisella puolella ammattimaista yhteishankinta- ja ostotoimintaa pitää erityisesti kehittää. Myös tulosvastuun lisääminen on tarpeen. Viimeistään tämän kautta myös julkisen puolen irtisanomissuojaa on heikennettävä. Kuntien yhdistymisissä syntyneet vuosien irtisanomissuojat ovat tässä suhteessa nykymallin irvikuvia.

Subjektiivista päivähoitoa on syytä rajoittaa, mutta ei kokonaan poistaa. Kustannussäästötavoite on 75% ja kunnille koituvista säästöistä 75% suunnataan valtion kassaan vähentämällä kuntien valtiontukia. Yhteisöverokannan alentamisesta aiheutuvasta tulomenetyksestä kunnille korvataan kahtena seuraavana vuonna korottamalla valtionosuuksia 250 miljoonalla. Tämän jälkeen korotettu tuki lasketaan porrastetusti ja viimeistään 2020 poistetaan kokonaan.

Maatalouden talouspolitiikasta voisi kirjoittaa laajemminkin, mutta tärkeintä on nyt rahoittaa suomalaisen maaseudun elinvoimaisuus siirtymäajan ylitse. Viimeistään kymmenen vuoden päästä kotimaisen maatalouden kannattavuus paranee markkinaehtoisesti, kun Aasiassa päästään todenteolla lihan makuun. Jo huoltovarmuuden näkökulmasta kannattavuudeltaan romahduspistettä uhkaavasti lähenevän maatalouden tukeminen on perusteltua. Varsinkin rakenteelliseen uudistamiseen suunnattua maataloustukea pitää lisätä vähintään 200 miljoonalla eurolla vuositasolla seuraavalle viidelle vuodelle.

Maahanmuuton integroimiseen ja työperäisen maahanmuuton vahvistamiseen on myös syytä lisätä vähintään 100 miljoonaa euroa vuositasolla. Tuottavuuden yleisen lisäämisen ohella tämä on tärkeä rakenteellinen tekijä 2020-luvun Suomessa huoltosuhteen (työssäkäyvien suhde työssä käymättömiin) heikentyessä.

Työurien pidentäminen on tärkeimpiä tekijöitä julkisen talouden kestävyyden kannalta. Suhtaudun kuitenkin skeptisesti tekniseen eläkeiän nostamiseen. Kannatan alarajan nostamista 63 ikävuodesta 65 ikävuoteen (esim. 2020 64v ja 2030 65v). Suurin huomio pitää kuitenkin kiinnittää muun muassa työssä jaksamiseen, esimiesjohtamiseen, tehokkaaseen koulutusjärjestelmään ja joustavaan työttömyysturvaan. Mielenterveyteen ja työssä jaksamiseen pitää lisätä vähintään 200 miljoonaa euroa vuositasolla. Vaikka Suomessa eliniänodote ei ole yhtä vahvasti sidoksissa elintasoon kuin jenkeissä (hyvätuloisilla mm. parempi terveydenhoidon saatavuus verrattuna heikompituloisiin), on se myös meillä merkityksellinen tekijä eläkeikärajoja päätettäessä. Lisäksi nykyinen elinikäkerroin eläkkeissä ottaa jo eliniänodotteen kasvun eläkkeissä huomioon.

Kuva 1 Lähde Suomen Lääkärilehti 48/2011

Kokonaisuudessaan julkisia menoja on lyhyellä tähtäimellä lisättävä. Samalla on tehtävä rakenteellisia muutoksia, joilla estetään rapautuneiden rakenteiden ylläpitoa. Menoleikkauksien suhteen pitää olla varovainen nykyisessä taloustilanteessa. Leikkaukset, jotka vaikuttavat suoraan kysyntään (työttömyystuki, matalapalkkaisten tuet, inframenot, maataloustuet, yms.) ovat nykytilassa pahinta myrkkyä kansantaloudelle. Mahdolliset leikkaukset nykytilassa pitää kohdistaa niille, joilla on kantokykyä eikä suoraan vaikuta heidän kulutuskäyttäytymiseen yhtä voimakkaasti kuin heikompi tuloisilla. Tosin mielestäni Suomen ei tarvitse tehdä sopeutustoimia leikkauksin nyt, mutta nousukaudella kyllä. Minun suunnitelmani tähtää talouden elpymiseen muutamassa vuodessa. Tällöin minusta tulisi tiukan talouskurin kannattaja, joka ajaa voimakasta julkisen talouden pienentämistä ja markkinaehtoisempaa yhteiskuntaa.

Seuraavassa ja viimeisessä osassa käyn läpi edeltävien osien kokonaisvaikutuksia kansantalouteen ja pohdin kansainvälisen taloustilanteen vaikutuksia Suomen talouteen. Lisäksi pohdin esitystäni poliittisen päätöksenteon kannalta.