·
Väärät
mielikuvat
·
Valtionvelan
kehitys
·
Korkomenot
nyt ja tulevaisuudessa
Ajoittain Suomessa julkisuudessa pelotellaan Kreikan tiestä
ellei valtion lainanottoa saada hallintaan. Presidenttiä myöden paheksutaan,
kuinka sysäämme omat sotkumme lapsiemme maksettavaksi jatkuvalla velkaantumisella
ja kaikkien pitäisi kiristää vyötä, jotta velanotto saadaan hallintaan. Asian
lähempi tarkastelu paljastaa vallitsevan käsityksen Suomen valtionvelasta pääosin
harhoista ja tietämättömyydestä johtuvaksi todellisuuden rajuksi vääristelyksi.
Velka on rahoitustyökalu, jota on käytetty siitä lähtien,
kun luolamies sai naapurilta marjoja ja lupasi korvauksena toimittaa vastaavan
palveluksen seuraavana päivänä tälle. Valtiontaloudessa velka toimii pääosin
samalla tavalla, mutta erojakin on. Koron määräytyminen on erilaista ja mikäli
valtiolla on oma keskuspankki, pystyy se myös painattamaan tarvittaessa lisää
rahaa itselleen (Suomessa ei onnistu yksin, mutta euroalueella yhteisesti).
Valtiontaloudessa velalla on keskeinen rooli vastasyklisessä
taloudenhoidossa. Toisin sanoen hyvinä aikoina säästetään (tai saadaan ainakin
velka suhteessa bruttokansantuotteeseen pienenemään) ja pidetään menojen kasvu kurissa.
Taantuman iskiessä rahoitetaan rakennemuutoksia, kysyntää ja tarjontaa
tarvittaessa rajustikin velkarahalla. Lisäksi yllättävissä menoissa velka on
ystävä kuten luonnonkatastrofien ja sotien aikana.
Alla olevasta kuvaajasta käy esille Suomen valtionvelan nimellisarvon
kehitys vuodesta 1990 lähtien päättyen 2013 ennusteisiin. Valtionvelka on
nimellisarvon mukaisesti ennätyskorkealla ja lähestyy 100 miljardia euroa
nopeasti. Entä korkomenot? Kuten kuvaajasta näkyy, ne ovat velan nopeasta
kasvusta (2008-13) huolimatta jopa laskeneet. Vuosien 2008-2013 aikana velan
absoluuttinen määrä on kasvanut kaksi kolmasosaa, mutta samaan aikaan
korkomenot ovat laskeneet kuudenneksen. Viime vuonna ja arviolta tänä vuonna
korkomenot ovat noin 1,9 miljardia euroa vuositasolla. Mainittakoon, että valtion
rahoitustuotot 2012 marraskuun loppuun mennessä olivat noin 2,2 mrd eli
korkomenoja suuremmat. Valtion rahoitusomaisuus ja kansallisvarallisuus oli
2012 lopussa 59,6 mrd euroa. Kun vielä lasketaan hätävaravarat valtiontalouden
kannalta eli eläkerahastot - 143,3 mrd euroa kesäkuun 2012 lopussa - mukaan on
valtiontalous reippaasti velaton (toisin sanoen nettovelka on selkeästi
negatiivinen).
Alla olevasta kuvaajasta käy esille valtionvelan ja
korkomenojen suhde bruttokansantuotteeseen, mikä on absoluuttisia numeroita
huomattavasti tärkeämpi valtiontalouden kestävyyden kannalta. Yllätys, yllätys:
tilanne näyttää paljon paremmalta. Velkasuhde eli valtionvelka jaettuna
bruttokansantuotteella (43,2% vuonna 2012) ei olekaan räjähtänyt käsiin, vaikka
valtion budjettialijäämät ovat olleet huomattavia Suuren finanssikriisin
jälkeisenä aikana. Lisäksi korkomenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat
jopa 90-luvun lamaa edeltävällä tasolla, jolloin valtionvelan osuus bkt:sta oli
lähes viidennes nykyisestä!
Korkomenojen suhteellinen osuus on tarkasteluvälillä 2,5%
bkt:sta. Nyt tuo osuus on yhden prosentin luokkaa. Miksi korkomenot alenevat,
vaikka valtionvelka kasvaa? Ensinnäkin valtio on kierrättänyt vanhat korkeampi
korkoiset valtionlainat tehokkaasti kriisin aikana uusiin alempi korkoisiin.
Miksi Suomen valtionlainojen markkinakorot ovat sitten ennätysalhaisia (1,605%
kymmenen vuoden ja 0,563% viiden vuoden joukkovelkakirjalle 1.3.2012)?
Päätekijät ovat EKP:n alhainen ohjauskorko ja erityisesti sen ostot euroalueen
ongelmamaiden joukkovelkakirjoissa sekä pankkisektorin tukeminen. Lisäksi
markkinat näkevät Suomen talouden kestävyyden ja rakenteet erittäin vahvoiksi verrattuna
muihin maailman maihin. Toisin sanoen, vaikka Suomen taloudessa on riskejä eikä
suunta ole oikea, on muualla vielä suurempia ongelmia.
Suomella on nyt hyvä tilaisuus kääntää nykytalouspolitiikan
kurssi ja talouden perusfundamentteihin eli keynesiläiseen elvytykseen
taantumassa (oikearakenteiset menolisäykset ja veronalennukset). Nykyinen
tiukan talouskurin politiikka ei luo kasvua, kasvattaa velkasuhdetta myös
pitkällä aikavälillä ja murentaa ennen pitkään markkinoiden luottamuksen
(jatkuvat odotuksien alittamiset valtiontaloudessa). Velkasuhdetta hoidetaan
pienemmäksi nousukaudella kuten Suomessa ennen finanssikriisiä (ks. kuvaaja
alla). Tuolloin nykyinen presidentti perään kuulutti oikeaoppisesti vieläkin
kovempaa velanmaksua, mutta nykytilanteessa tiukka talouskuri on myrkkyä.
Suomen tilanne lainamarkkinoilla suhteessa muihin maihin ei
tule lähivuosina juuri muuttumaan eikä EKP kiristä rahapolitiikkaansa ennen
kuin euroalue alkaa elpyä. Silloin Suomessakin on talouskasvu riittävää, jotta
velkasuhde pysyy maltillisena ja lähtee lopulta laskuun. Vuoteen 2025 asti
Suomen valtionlainoista erääntyy näillä näkymin vajaan kuuden miljardin euron
edestä valtionlainoja vuositasolla (lähde Debt Management Annual Review 2012,
Valtiokonttori). Mikäli Suomen valtionlainojen korot nousevat esimerkiksi
kuluvan vuosikymmenen loppupuolella nopeasti 6%:iin, tarkoittaa se 330-350
miljoonan euron lisäystä per vuosi Suomen korkomenoihin (huomioimatta uuden
nettolainanoton tarvetta). Tässä erittäin epätodennäköisessä skenaariossa korkomenot
voisivat tällöin 2020 luvun alkupuolella kaksinkertaistua neljän miljardin
paikkeille. Tämä skenaario siis edellyttäisi mm. Suomen talouden rakenteiden ja
kestävyyden nopeaa rapautumista suhteessa muihin maihin. Pelkkä euron
hajoaminenkaan tuskin riittäisi.
Nykyisessä masentuneessa taloudessa valtionvelan
ylidramatisointi ja populistinen politisointi pitäisi lopettaa. Keskustelu pitäisi
painottua talouskasvua ja kysyntää kasvattavaan talouspolitiikkaan sekä EKP:n
ekspansiivisempaan rahapolitiikkaan tähtäävään lobbaukseen. Myös euroalueen on
muutettava fiskaalipolitiikkaansa ongelmamaita myöden, mikä taas ei onnistu
ilman komission ja rankaisijamaiden kuten Saksan poliittista muutosta. Nykyinen
tiukan talouskurin fiskaalipolitiikka euroalueella on jo aiheuttanut
tupla-v-liikkeen talousalueella eli uuden taantuman. Oikealla vastasyklisellä
talouspolitiikalla jo menetetty talouskasvu viime vuosilta olisi kääntänyt
velkasuhteet laskuun suurimmassa osassa Euroopan maista mukaan lukien Suomessa.
PS. Mainitsinko muuten, että Suomen nettokorkomenot ovat OECD
maiden kolmanneksi pienimmät suhteessa bruttokansantuotteeseen. Silti
valtionvelasta saadaan Suomessakin maailmanlopun asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti