Sixpack suolsi ulos krapulaisen yritysverouudistuksen

Hallituksen kehysriihen tulokset muistuttavat humalaista strategiapäivää. Ensin tuli nousu, jossa yhteisöverokannan alenemisesta ja osinkoverotuksen kiristämisestä pääpiirteissään sovittiin. Sitten tuli lasku, jossa yksityiskohdat unohtuivat. Seurauksena syntyi krapulanmakuinen kompromissi.

Yhteisöveroalennus oli välttämätön, mutta yritysverotus kokonaisuudessaan kiristyi. Oheisessa kuvassa näkyy vertailua naapurimaihin ja OECD-maiden keskiarvoon. Suunta on oikea eli voittojen kotiuttamisen verotuksen kiristämisessä samalla yhteisöverotusta alentamalla. Tutkimusten mukaan prosenttiyksikön ero vertailumaan yhteisöverokantaan vaikuttaa 3,3% muutokseen ulkomailta tuleviin investointeihin (De Mooij ja Ederveen 2008) suhteessa kyseiseen vertailumaahan.

Verotuksen yksinkertaistaminen on taloustieteen näkökulmasta suotavaa ja hallitus osin onnistuikin tässä. Tulos vain jäi puolitiehen ja sai irvokkaitakin piirteitä. Hämmästelen, kuinka röyhkeästi Kokoomus jälleen profiloitui suurten yritysten edunvalvojaksi pienten ja aloittavien yrittäjien kustannuksella. Toisaalta ihmettelen, miten SDP ja Vasemmistoliitto päästivät läpi suurten listaamattomien yritysten osinkohelpotukset. Kyllä Arhinmäenkin olisi pitänyt pystyä tämä laskemaan käytettävissä olevilla tiedoilla budjettikehyksiä hierottaessa. Suurin yllätys, mikä itseltänikin jäi huomaamatta, oli pörssiyhtiöiden suuromistajien (yli 10% osakekannasta) saama verohelpotus. Heidän osinkojaan verotetaan käytännössä vastaavasti kuin listaamattomien yritysten. Vastapainona pienyrittäjän verotus kiristyi absoluuttisesti ja varsinkin suhteessa suuriin yrityksiin.

Kaavailtu uudistus yritysverotuksessa lisää ulkomaisia investointeja Suomeen. Mahdolliset dynaamiset vaikutukset jäävät kuitenkin pienemmäksi, koska samalla ei tehty muutoksia, jotka vahvistaisivat tätä vaikutusta. Näitä olisi esimerkiksi ollut ostovoiman lisääminen ansiotuloverotusta keventämällä, energiaverojen alentaminen (tai ei ainakaan korottaminen kuten nyt), aloittavan ja pienen yrityksen työntekijän palkkausriskin pienentäminen ja laittomien lakkojen kovempi sakottaminen.

Kasvua ei tue listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusmuutos, joka näillä näkymin vaikuttaa myös vastaavasti osaan pörssiyhtiöistä. Seurauksena yritysten taseet vääristyvät, kun veromalli suosii oman pääoman kautta nettovarallisuuden kasvattamista. Toisin sanoen vieraan pääoman käyttöä kasvun mahdollistajana vähennetään. Uudessa mallissa 8% osinkoa nettovarallisuudesta verotetaan vain 7,5-8%. Tämän ylittävältä osalta vero on 30-32%. Aloittavalla ja pienyrittäjällä ei pahemmin ole nettovarallisuutta, eli he joutuvat maksamaan veroa yhtälailla kuin palkansaajat. Toisin sanoen yrittäjäriskin ottamista ei kannusteta mitenkään.

Lisäksi listaamattomien yhtiöiden jo maissa olevat halut listautua pörssiin vähenevät entisestään. Lisäksi kotimainen osakeomistajuus pörssissä vähenee osinkoverotuksen kiristyessä roimasti tavallisilla tallaajilla.

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

Listaamattomissa yrityksissä koko nettovarallisuuteen sidottu osinkoverotuksen helpotus olisi pitänyt poistaa. Tilalle olisi annettu esimerkiksi 10 000 euron osinkojen verovapaus koko jaettavasta osingosta. Tämä olisi kannustanut yrittäjyyteen ja huomioinut aloittavan sekä pienen yrittäjän yrittäjäriskin. Lisäksi pienyrittäjän ensimmäisen ja ensimmäisten työntekijöiden palkkauksessa pitäisi antaa työnantajamaksuhuojennuksia. Ensimmäisten työntekijöiden palkkaukseen liittyy yrittäjällä suuria riskejä. Virheellinen rekrytointi voi pahimmillaan kaataa yrityksen ja vähintään leikata kasvunäkymiä.

Pörssiosinkojen verotuksessa osingot pitäisi olla 2000-3000 euroon asti verovapaita. Tämä toisi pörssiin voimakkaasti lisää suomalaisia piensijoittajia ja vahvistaisi kotimaista omistajuutta. Edeltävillä muutoksilla myös listaamattomien yhtiöiden halut listautua pörssiin kasvaisivat.

Itse olisin alentanut yhteisöverokantaa 15-16% tietämiin ja tuonut pääomaverotukseen uuden luokan: yli 100 000 euron pääomatuloista maksettaisiin 36% pääomatuloveroa. Näillä muutoksilla yritysverotusaste olisi säilynyt suunnilleen ennallaan, mutta roima yhteisöverokannan alentaminen mahdollistaisi ns. positiivisen shokin syntymisen ulkomailta tuleviin investointeihin.

Sokerina pohjalla on yritysten edustuskulujen vähennyksen poistaminen. Kannatan poistoa, mutta vasta nousukaudella. Jo nyt ravintola- ja etenkin tilausravintolatoiminta on finanssikriisin jälkeen paininut ongelmissa, kun yritykset leikkaavat ensimmäisenä yritystilaisuuksien tarjoilusta. Muutos näkyy heidän toiminnassaan eli varsinkin matalapalkkaisten työpaikkojen ja -tulojen vähenemisenä. Tämä ryhmä taasen kuluttaa kaiken eli kansantaloudellisesti edustuskulujen vähennyksen poisto nykyisessä taloustilanteessa maksaa kansantaloudelle säästettyä euroa kohden reippaasti yli euron ja pahimmillaan vajaat kaksi euroa.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, kuinka kasvun kannalta merkityksetön ja osin jopa haitallinen suurten yritysten osinkoverotuksen roima huojennus etenee nykyhallituksen käsissä.